Tuorein sisältö

Changeling - Vaihdokas

Ensi-ilta: 09.01.2009
Genre: Draama, Rikos, Trilleri
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

09.01.2009 klo 14.00 | Luettu: 13533 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Jessica Rabbitin ja jalkalampun risteytykseltä näyttävä Angelina Jolie näyttelee yksinhuoltajaäiti Christine Collinsia, jonka yhdeksänvuotias poika katoaa Los Angelesissa 1920-luvulla. Kun poika viimein löytyy, päättävät huonosta maineesta kärsivät poliisit tehdä jälleennäkemisestä pr-tempauksen. Christine ei paha kyllä tunnista kersaa omakseen. Nainen yrittää esittää argumentteja äidinvaistosta, kun poliisit taas inttävät, että on aivan luonnollista, ettei äiti pitkän ajan (parin kuukauden) jälkeen tunnista lastaan. Ellei Changeling – Vaihdokas huomauttaisi, että se perustuu tositapahtumiin, olisin takuuvarmasti kävellyt salista siinä vaiheessa, kun poliisin palveluksessa oleva tohtori selittää Christinelle, että sekin on aivan normaalia, että kovaa stressiä kokeneen pojan pituuskasvu on häiriintynyt siinä määrin, että hän on 10 senttiä lyhyempi kuin kadotessaan. Siis voi ***tu. Anteeksi. Mutta oliko tämä vitsi?

Typerältä ja epäuskottavalta tuntuva tarina on typerä ja epäuskottava silloinkin, kun se on tositarina, jonka pohjalta monen Oscarin Clint Eastwood on elokuvan ohjannut. Eastwoodin ja kirjoittaja J. Michael Straczynskin tehtävänä on ollut ottaa uskomaton pala Los Angelesin historiaa, ja muovata siitä hyvällä maulla väkevä, viihdyttävä ja perususkottava draama. Tämän sijaan Changeling on totuus-exploitaatiota: mässäilyä tosielämän järjettömyyksillä. Changeling toki näyttää ja kuulostaa laatudraamalta, kuten Eastwoodin tiimiltä voi odottaa. Mitä tulee sisältöpuoleen, leffa on kiinnostava - kuten on samasta aiheesta luotu Wikipedia-sivukin. Elokuvan tarjoama tarina korruptiosta on ontto luonnostelma, joka ei toimi historiantuntina, ei yleispätevänä vertauskuvana. Täysin erihenkinen tarina siitä, mitä pojalle oikeasti kävi, kerrotaan ontuvasti monologeissa ja takaumissa. Vaisuksi jää myös äidin kärsimysnäytelmä.

Kelataan vähän taakse. Christine siis menettää lapsensa. Poliisi - tukemme ja turvamme - ei tee työtään, tai edes tunnusta naisen arvoa ihmisenä. Kun Christine päättää taistella, suljetaan hänet pöpilään. On hyytävää kuvitella, kuinka suuria tunteita tällainen tapahtumaketju ihmisessä herättelee. Elokuvana Changeling on kuitenkin lähes tunnekylmä. Tunnelma on niin väsähtänyt, negatiivinen ja avoimesti ihmisvihamielinen, että pakolliset ulinat ja naamanvääntelyt näyttäytyvät nekin lähes koomisina.

Miksei tarinaa kerrota aidosti Christinen näkökulmasta? Olisi kiinnostavaa tietää, mitä naisparan päässä tapahtuu, ja esimerkiksi oppia hänestä, no, edes jotain muuta kuin mikä on työpaikka ja missä hän asuu. Eastwoodia tällainen ei kiinnosta. Veteraaniohjaaja yrittää puristaa polveilevan kokonaisuuden valkokankaalle samankaltaisella tyylillä kuin draamansa Million Dollar Babyn. Tässä on semmoinen probleema, että Million Dollar Baby on hyvin pieni kertomus, johon hiljaisuus, hitaus ja kurjuuden maksimointi kuuluvat oleellisesti. Changeling vuoroin hidastelee tunnelmoiden ja vuoroin pistää jonkun hahmon räpättämään tuhat asiaa monologissa, koska Eastwood tahtoo tehdä ensimmäistä, minkä vuoksi kokonaisuus ei toimi ilman jälkimmäisiä. Ja sitäpaitsi: Baby kertoi vastapainoksi kauniista ystävyydestä, toisin kuin masentava Changeling, jossa Christine ei vuorovaikuta säännöllisesti yhdenkään hahmon kanssa.

Jos langanlaihan Jolien huulet tuntuvatkin vievän puoli päätä, on näyttelijättären suoritus varsin oiva. Myös John Malkovich tekee parhaansa elokuvan varsinaisena sankarina, eli korruptiota vastustavana pastorina, joka on täysin yksiulotteinen yhden tempun poni, kuten kaikki. Mitä enemmän hahmoja yhtälöön lisätään, sitä vahvemmin pahvi heissä maistuu. Elokuva ei tee selväksi, ovatko tietyt kytät ja esimerkiksi se kymmenen sentin tohtori täydellisen moraalittomia sosiopaatteja, vaiko vaihtoehtoisesti jumalattoman tyhmiä reppanoita, mutta pahoja he ovat ja mitäpä he muilla "luonteenpiirteillä" tekisivätkään.

78-vuotias Eastwood on siinä määrin sielukas elokuvataiteilija, että hänen seuraavan ohjaustyönsä Gran Torinon pelkkä traileri liikutti minua kylmien väreiden arvoisesti - tyylipuhtaasti sieluton Changeling lienee siis rehellinen epäonnistuminen. Todellinen taiteilija ei jää eläkkeelle. Hatunnosto sille.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< W.... Funeral For A Friend... >

Keskustelut (5 viestiä)

Juha

10.01.2009 klo 11.17 1 tykkää tästä

Jos katsotaan hiukan leveämmästä kulmasta, mitä ihmiset ajattelevat elokuvasta:
http://www.imdb.com/title/tt0824747/

...niin 10 000 äänestäneen keksiarvo leffalle 8.1/10.
Tämän perusteellahan voisi elokuvan sanoa olevan erinomainen. Odotan elokuvaa, sillä Eastwood ei ole pettänyt ohjauksissaan toistaiseksi. Ehkäpä kaikki nykyelokuvien katsojat eivät tajua Clintissä sitä, ettei hän haluakaan selittää elokuvissaan kaikkea aina juurta jaksaen. Tämä juuri tekee sen oman hienon mausteensa hänen töihinsä, katsojaa ei aliarvioida...jos ymmärtänette sen, mitä ajan takaa.
hissari

10.01.2009 klo 12.26 1 tykkää tästä

1920 luku. poliisi tuki ja turva. Ameriikka.

Historia arvostelijalla hukassa?? jepjep.. en jaksa blogia tänne vääntää miten asiat olivat kyseisessä maassa ja miten ne siellä hoituivat ja missä järjestyksessä...
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.01.2009 klo 13.12

Juha kirjoitti:
Tämä juuri tekee sen oman hienon mausteensa hänen töihinsä, katsojaa ei aliarvioida...jos ymmärtänette sen, mitä ajan takaa.


Minä ymmärrän, jos puhutaan Eastwoodin töistä yleensä. Changeling kuitenkin aliarvioi katsojaa monilla tavoilla kuten yksiulotteisilla hahmoilla. Eastwood periaatteessa ampuu itseään jalkaan olemalla liian suuripiirteinen ohjatessaan tarinaa, joka on erittäin monimutkainen.

Eastwoodin fanien kannattaa tietenkin käydä omat mielipiteensä muodostamassa.

hissari kirjoitti:
1920 luku. poliisi tuki ja turva. Ameriikka.

Historia arvostelijalla hukassa?? jepjep.. en jaksa blogia tänne vääntää miten asiat olivat kyseisessä maassa ja miten ne siellä hoituivat ja missä järjestyksessä...


Jos arvostelua ei lue kirjaimellisesti kuin piru Raamattua, siinä kerrotaan hyvinkin selkeästi, että poliisin pitäisi olla tuki ja turva tälle naiselle (niin kuin pitäisikin -- jopa 1920 Yhdysvalloissa), mutta että asia ei ole näin (mikä on koko elokuvan idea).
Kristina

18.01.2009 klo 11.39 2 tykkää tästä

Ohhoh, olipas kritiikki kalsea, tunnekylmä, epäuskottava , selvästi miehen kirjoittama. Naisena ja äitinä koin vahvana Christinen sielunelämän tulkitsemisen, Angeline ei äitinä ollut koominen, vaan hienovaraisin elein tulkitsi äidin tuskaa, koin uudelleen oman tuskani toisen lapseni hengenvaarallisen sairauden aikana. Ei ollut töröhuuliesitys.
Kaikki oli kohdallaan leffassa, loistava ohjaus, myös sivuosanäyttelijäsuoritukset loistavia, varsinkin ylikomisario Jonesin ja sarjamurhaajan psykopaattiset hahmot.
Naisen toivoton asema 1920-luvulla oli riipaisevasti kuvattu, samoin ujon ja kohteliaan äidin muuttumisen periinantamattomaksi taistelijaksi poliisin korruptiota vastaan.
Täysi salillinen katsojia oli hipihiljaa kahden ja puolen tunnin esityksen aikana, yksikään karkkipaperi ei rapissut, vahva intensiteetti lumosi täysin jokaisen. Kalsea esitys ei tällaista tekisi ja itse olen hyvin kriittinen, samoin leffahullu systerini, jolla on kerkeä kritiikki aina valmiina.
Mutta makunsa tietty kullakin, jos joku leffa jättää arvostelijan kylmäksi, niin jättää, jokaisella oma tulkintansa, joka heijastuu jostakin.
Kirkko ja kaupunki-lehden viime numerossa mielenkiintoinen artikkeli elokuvien vaikutuksesta meihin. Siitä valmistunut juuri tutkimus
äiti

12.08.2009 klo 16.35 1 tykkää tästä

tämä "kriitikko" ei saanut ääntäni puolelleen, sillä vaikka sanansäilä olisikin hallussa ja haluna tuleva pakinoitsijan ura, ei leffa-arviointi taida kuulua päälimmäisiin lahjakkuuksiin. onneksi täällä internetin ihmemaailmassa jokainen voi leikkiä olevansa tietäväkin ja toisaalta taas, onneksi mielipide on vain mielipide.omani poikkeaa "kriitikon" täysin.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova