Succession 34/39: jaksoa ja arvostelua vähän vielä heikompi otsikko

Oma versioni kirjoittajan blokista menee niin, että kirjoitan kolme juttua samasta aiheesta, enkä edelleenkään tahdo julkaista sanaakaan. Neljäs yritys:

Sarjaa katsoo, vaikka käynnissä on laahaava epilogi. Kenenkään tai minkään kohtalolla ei ole kiinteää merkitystä. Jos sarja päättyisi vaikkapa vihjaukseen Kendallin itsetuhoisuudesta, se olisi toistoa ja olettaisimme, että asian yli päästään päivässä taas. Olen sanonut saman? Hyvä.

Alexander Skarsgårdin näyttelemän katalan ruotsalaisen kaltaisia alustavasti mielenkiintoisia turhakkeita on taustalla vilahdellut. Hahmon merkitys terävöityi, kun hän sai hetken vuorovaikuttaa arkkisaatana Brian Coxin kanssa. Periaatteessa Coxin pennut joutuvat nyt taistelemaan onnestaan isäänsä vastaavan mutta nuoremman ja heitä vielä kylmemmin manipuloivan pyrkyrin kanssa. Sarja kuitenkin on "hienovarainen". Miljardöörit neuvottelevat juupas-eipäs-tyyliin osakkeen hinnasta ja yhden kirjainyhdistelmän kohtalosta. Taustapahvit saattavat saada potkut. Presidenttijuoneen viitataan kahdella sanalla per jakso.

Jos vakiohahmojen riidat olisivat dynaamisia, olisi sujuvaa avata Skarsgårdia lisää sivussa. Miehellä on potentiaalisia skandaaleja kuten tosielämän pösöillä. Sarja vaikuttaa kuitenkin vetävän hatusta uutta venyäkseen. Seuraavalla jaksolla on taas tilaisuus korostaa sisarusten eroja ja "viimeistä taistelua", mutta homma puuroutuu, kun aktiivisetkin kriisit tapaavat päättyä itsestään.

Arvostelun "poistetuissa kohtauksissa" puhuin mm. eksistentiaalisista kriiseistäni, Desperado-leffan tappaja-mariacheista (joita kopioidessaan klassikkosarja Breaking Bad oli yliarvostetuimmillaan) ja siitä, onko Skarsgårdin sauna olevinaan vertauskuva Helvetistä. Yääh.


Keskiarvo 34 jakson jälkeen:


< Jakso 33/39 --- Jakso 35/39 >

Katsottu: HBO Max