Tuorein sisältö

V2.fi testasi: taittuva Motorola Razr (2022) -puhelin

Manu Pärssinen

07.02.2023 klo 13.44 | Luettu: 1697 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Taittaen taskuun
Kun viimeksi käytin taittuvaa puhelinta, niitä kutsuttiin “simpukkapuhelimiksi” tai “läppäpuhelimiksi”, eli tovi siitä jo on. Nykyään taittuvalla puhelimella tarkoitetaan jotain aivan muuta kuin sitä, että pikkuruudun alla olevan näppäimistön saa piiloon, jotta luuri mahtuu paremmin povitaskuun. Muutama vuosi sitten taipuvien OLED-näyttöjen teknologiassa oli päästy siihen vaiheeseen, että oli taittopuhelinten paluun aika - ja yleisö tuntuu haluavan eroa suorakaiteiden massaan. Motorola lähetti V2.fi:n testiin viime lokakuussa julkaistun Razr (2022) -puhelimensa.


Motorolan läppäpuhelin Startac oli ikoninen laite 1990-luvulla varsin Atlantin toisella rannalla ja kun 20 vuotta sitten markkinoille tuotiin ensimmäinen Razr-malli, se pelasti Motorolan tilipussin ja oli jättimenestys. Vuoden 2019 Razr (ja 2020 Razr 5G) oli selkeästi samaa jatkumoa - nostalgia toimi - ja koska sekä OLED-näytöt että saranateknologiat kehittyvät koko ajan, laite uusittiin viime vuonna uudella vuosiluvulla varustettuna. Nähtäväksi jää, tuleeko jo tänä vuonna uutta mallia, vai pitääkö Moto taas yhden välivuoden. Markkinoilla pitää haastaa lähinnä Samsung, vaikka myös esimerkiksi Oppolla, Xiaomilla ja Huaweilla on omat taiteltavat mallinsa.

Razr (2022) on suunniteltu lippulaivapuhelimeksi. Se saapuu futuristisessa (tietenkin auki taittuvassa) muovilaatikossa, jonka välikannen alta löytyvät myös laturi (30W), USB-C-piuha, suojaläppä etunäytölle ja muutama ohjekirja. Ensivaikutelma on premiumia, vaikka vähän mietityttikin se asia, että useat kilpailijat ovat siirtyneet täysin kierrätettävämpään pahviin ja paperiin. Ehkä laatikko on ainakin osittain kierrätysmuovia - varmistan asian vielä Motorolan edustajalta ja päivitän tiedon myöhemmin tähän.

Lippulaivaus näkyy tyylikkään laatikon ja hintalapun (1149 eur) lisäksi tietenkin teknisissä spekseissä. Laitteen sisuksissa sykkii viime lokakuun aikaan se tehokkain Snapdragon (8+ Gen 1), muistia on 8 Gt ja tallennustilaa 256 Gt. Taitettavuus aiheuttaa toki haasteita akkuteknologialle, joten se Razrissa on 3500 mAh. Kameroista kohta lisää. Sormenjälkitunnistin on virtapainikkeessa ja tuntui toimivan todella herkästi ja kevyellä kosketuksella. Puhelimen alapuolen takaosa on mattapintainen ja siihen eivät sormenjäljet jääneet, mutta muuten näytöt ja metallinen etunäytön kehys tuntuivat niitä varsin herkästi keräävän, mikä vähän söi cooliuspisteitä laitetta sukulaisille esitellessä.


Ensimmäinen asia, joka minut taittonäyttönuubina yllätti, oli sisuksista löytyvän näytön laadukkuus. 6,7-tuumainen FHD+-AMOLED-näyttö (2400x1800 pikseliä) päivittyy jopa 144 Hz:n taajuudella, toimii todella sutjakasti ja näyttää erinomaisen hyvältä omiin silmiini. Taitetta ei normaalikäytössä havaitse, eikä se vaikuta näytöllä näkyviin asioihin, vaikka tietyssä valossa painaumat erottuisivatkin. Sormella hivellessä saranan toki tuntee, mikä aiheuttaa pieniä aistihäiriöitä, kun eihän puhelimen näytön kuulu olla millään tavalla epätasainen. Harvoin sormi siihen kuitenkaan käytettäessä osuu.

Taitettuna puhelinta voi käyttää etunäytöltä, joka sekin on AMOLED (800x573 pikseliä). Lähes 3-tuumaisena se on vallan riittävän iso vaikka sähköpostienkin lukemiseen. Itseltäni kesti muutama päivä saada oikea käyttörutiini sen (ja koko taittuvuuden) hyödyntämiseen, mutta kun kalenterimerkinnät, säätilat ja muut ilmoitukset oppi tarkistamaan pikkunäytöltä, arvostus sitä kohtaan nousi. Toki viesteihin vastaamista, videoiden katsomista ja muita “isompia” asioita varten sitten taitetaan puhelin auki, mutta jopa puhelut onnistuvat taitettuna - vaikka lähikaupassa saa kummastuneita katseita. Tässä vaiheessa annan myös pienen plussan sille, että Razr pysyy mukavasti pystyssä “vähän auki” taitettuna, joten pidin sitä näppäimistöni lähettyvillä kyseisessä asennossa ja aina kun joku viesti kilahti, siitä oli helppo vilkaista, että mistäs nyt oli kyse.


Teen puhelinarvioitani usein kamerat edellä - sitä toki useimmat valmistajatkin aina korostavat tänä mediavyöryn aikakautena. Razrista niitä löytyy kolme: pääkamera on 50 MP (f/1.8, OIS) ja sen vierestä löytyy aika vaatimaton 13 megapikselin ultrawide (120 astetta)/makrokamera (f/2.2). Selfiekamera taas on keskimääräistä tökympi 32 MP (f/2.4) ja silläkin voi toki hyödyntää Quad Pixel -ominaisuutta 8 MP -kuvien ottamiseen, mikä onkin suositeltavaa kuvien tarkkuuden ja varsinkin hämärässä kuvaamisen kannalta. Pääkamerassa on myös All-Pixel Focus -tarkennus, eli se osaa hyödyntää jokaista pikseliä kuvan tarkentamiseen. Alla yksi valokuvatestiotos, artikkelin lopussa lisää.

Erilaisia kuvaustiloja ja -ominaisuuksia Motorolalta löytyy valtava määrä, niitä on käyty jonkin verran läpi aiemmissa Moto-arvioissamme (mm. Dual Capture, HDR, Pro Mode…). Videokuvausominaisuuksissa ei mitään sinänsä yllättävää ole, tosin 8K-optiokin löytyy. Tärkeintä minulle on kuitenkin kameroiden käyttövarmuus sekä monikäyttöisyys ja ne ovat varsinkin pääkamerassa kunnossa - taitettavuus aiheuttanee valmistajalle hieman haasteita. Käyttäjälle se taas tuo uusia mahdollisuuksia, sillä varsinkin selfieiden ottaminen kätevöityy, kun puhelin voi olla pöydällä “Tripod View” -asennossa käytännössä kuin “pienenä läppärinä”, jotta saadaan päivälliskaverit kuvaan. Toki selfieitä voi ottaa myös luurin ollessa kiinni, pääkameralla etunäyttöä hyödyntäen. Paras vaihtoehto on hyödyntää pääkameraa mahdollisimman paljon ja pitäytyä videokuvaamisessa 4K-resoluutiossa.


Kaksi näyttöä, tehoprosessori ja 3500 mAh:n akku aiheuttivat sen, että jonkun verran useammin Razr piti laturiin laittaa kuin käyttöpuhelimenani viime aikoina ollut Honor Magic4 Pro. 30 W:n turbolatauskaan ei ole se kaikkein tykein, mutta on ymmärrettävää, että jostain pitää taitoksen kanssa vähän tinkiä, ja kyllä Razr parista työpäivästä silti selviää. Tuttuun tapaan myös Razr on Ready For -valmis, joten sen voi yhdistää näyttöön ja hyödyntää Motorolan omaa ekosysteemiä. Perinteistä kuulokeliitäntää ei (tietenkään) mukana ole, mutta äänentoisto laitteen omista kaiuttimista on puhelimeksi varsin kohtuullinen.

Veikkaan, että haastellisempia mobiilipelejä pelaavat eivät ole Razrin ykköskäyttäjäkuntaa, vaikka toki sellainen speksien puolesta onnistuu. Laitteessa oleva Android 12 on Motorolan tyyliin hyvin puhdasta laatua ja voi että olinkin kaivannut joitain “Moto-eleitä”, kuten kameran käynnistämistä ranteen heilautuksella. Päivityslupaus on valitettavasti aika vaatimaton verrattuna moniin lippulaivoihin: vain kaksi isoa käyttöjärjestelmäpäivitystä ja kolme vuotta turvapäivityksiä.

Minulla ei tosiaankaan ollut vertailukohtia muihin taitettaviin markkinoilla oleviin laitteisiin nähden, mutta totuttelun jälkeen taittuvuuteen “palaaminen” on ollut pääasiallisesti miellyttävä kokemus. Sen huomasin, että yhdellä kädellä laitteen avaaminen ja sulkeminen on ainakin minun kourakoollani hankalaa - yhdellä sujuvalla liikkeellä se ei onnistu millään. Taittuvuus tuo teknisiä haasteita kamera- ja akkupuolelle verrattuna muihin saman hintaisiin puhelimiin, vaikka käyttäjän cooliuspisteet nousisivatkin. Toisaalta taite tuo mukanaan myös uusia käyttötapoja sekä lisätilaa taskuun tai käsilaukkuun. Muutaman kerran kotoa lähtiessä piti taputella rintataskua kahdesti, että oliko se luuri mukana vai ei.



Motorola Razr (2022)
Hintaluokka: 1150 eur
Lisätietoa: Motorola











V2.fi | Manu Pärssinen
< Kaleidoscope 5 - Ora... Harley Quinn: A Very... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova