Tuorein sisältö

Soul Calibur IV

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Tappelupelit
Pelaajia: Ei tiedossa.
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Namco Bandai
Julkaisija: Namco Bandai
Julkaisupäivä: 31.07.2008
Pelin kotisivut
Mikko Heinonen

18.08.2008 klo 13.57 | Luettu: 12345 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

The Legend will never die
Jos minulta kysytään parasta taistelupeliä ikinä, vastaus on helppo: Soul Calibur. Ja juurikin se ykkösosa, Dreamcastilla (jolla peli näytti paremmalta kuin PlayStation 1 -pohjaisessa kolikkokabinetissa). Onnellisten, lentoaikatauluihin liittyvien sattumien ja veljeni uutteran metsästyksen ansiosta sain pelin käsiini Japanin julkaisupäivän iltana, ja jo pelin introvideo pudotti leuat lattiaan kaikilta huoneessaolijoilta:



Mutta pelkkä Dreamcast-fanitus ei selitä sitä, että peliä tahkottiin tuosta hetkestä lähtien käytännössä joka päivä seuraavan puolen vuoden ajan. Jokainen pelimuoto koluttiin - myös Mission Battle, vaikkei japaninkielisestä versiosta mitään ymmärtänytkään. Soul Calibur edusti itselleni juuri sopivaa kompromissia - siinä oli oikeassa suhteessa Virtua Fighter -henkistä realismia, mutta sen verran Tekken-tyylin lennokkuutta, ettei toiminta käy kuivakkaaksi.

Sopivasti Soul Caliburin uutta tulemista lämmittelemään ilmestyi alkuperäinen versio Xbox Live Arcadeen parisen kuukautta sitten. 800 MS-pisteen hintainen ladattava versio oli strategisilta kohdiltaan tarpeettomastikin laihdutettu, mutta muistutti yhtä kaikki siitä, miten toimiva pelin konsepti on. Namco osaa tehdä helposti lähestyttäviä taistelupelejä, joissa aloittelijakin voi pärjätä kohtuullisesti opettelemalla muutaman tehokkaan liikkeen hahmoa kohti.

Unelmia ja push up -liivejä


Sielun Utareet
Näkyvin ennakkomateriaali nelososasta ovat olleet paitsi tiedot Star Wars -universumin sekoittumisesta peliin, myös kuvat naishahmojen rintavarustuksista ja haaroväleistä. Etenkin jo aiemminkin lievästi eroottinen Ivy on tässä versiossa muuttunut jokseenkin teinipoikien päiväuneksi valtavine ryntäineen ja string-bodyineen. Muutkin tytöt ovat toki saaneet omiin maitorauhasiinsa lisää ylösalaista liikettä uuden sukupolven grafiikkapäivityksen yhteydessä. Asiaa valaiskoon oheinen kuva.

En ole ihan varma, mitä ajatella tästä kehityskulusta. Tissien vatkailu on perinteisesti ollut enemmän pelinä heikomman Dead or Aliven aluetta, ja vaikka en toki olekaan koskaan taistellut miekoin isorintaisen naisen kanssa, jotenkin luulisin kiinnittäväni ensin huomiota johonkin muuhun. Naiskauneus toki kuuluu Soul Caliburiinkin, onhan iki-ihana Sophitia ollut mukana jo ykkösosasta lähtien, mutta ehkä esineellistämisruuvia olisi voinut kääntää vähän pienemmälle.

Siisti konehuone


Laajasta Soul Calibur -kokemuksestani huolimatta en ole mikään beat'em up -addikti, enkä etenkään jaksa opetella mitään millisekuntien tarkkuutta vaativia erikoisliikkeitä. Juuri siksi SC:n pelisysteemi on mieleeni - siinä on mukavasti syvyyttä myös sellaiselle, joka ei halua heti hypätä syvään päähän ilman pelastusliivejä. Vaikka liikkeitä on tarjolla kymmenittäin, pelin voi läpäistä ja vastustajia voittaa osaamalla alle kymmenen hyvää yhdistelmää hahmoa kohti. Niin sanotut isot pojat ovat tosin kertoneet, että nelososassa on ainakin vielä kirjoitushetkellä pieni bugi - Ivyllä on liike, jota jatkuvasti toistamalla ottelun voi voittaa ketä tahansa vastaan.

Pelasin peliä enimmäkseen Hori Fighting Stick EX2:lla, koska arcade-peli on parhaimmillaan digitaalisen ohjaimen kanssa, ja Xbox 360:n ohjain taas ei ole parhaimmillaan ristikko-ohjainta käytettäessä. Mikään ei varsinaisesti estä pelaamasta analogitikulla, mutta toiveet liikkeiden ajoituksesta saa kyllä heittää.

SCIV tarjoaa perus-arcaden ja kaksinpelin lisäksi Story-tilan, verkkomoninpelin ja Tower of Souls -pelitilan, joka korvaa vanhan kunnon Survival Battlen. Tarkoitus on siis voittaa mahdollisimman monta vastustajaa peräkkäin ja edetä sitä myöten ylemmäs tornissa. Story taas kertoo löyhästi, mitä tekemistä kullakin hahmolla on Soul Edge- ja Soul Calibur -miekkojen kanssa, ja melko alhaisen vaikeustasonsa vuoksi se soveltuu lähinnä välipalaksi, jolla avataan lisää hahmoja.

Voimankäytön perusteet


Kuten sanottu, on Tähtien Sota -universumi nyt liitetty osaksi Soul Caliburia. Xbox 360 -versiossa tämä tarkoittaa hahmovalikoimaan Yodaa, PS3-pelaajat pääsevät mäiskimään vanhalla kunnon Darth Vaderilla. Mukana on myös jedioppilas, jonka miekkaa saadaan maistaa jo Arcade-tilan loppupään kentissä. Lisäksi mukaan on tullut näyttävä areena Kuolontähdeltä, jossa taistelun taustalla vilahtelee TIE-hävittäjiä ja muuta asiaankuuluvaa kalustoa.

Pakko sanoa, että SW-teema tuntuu melko päälleliimatulta. Tarinallisesti koen ongelmallisena, että valomiekkailun taitavat jedit olisivat edes kiinnostuneita sieluja syövästä Soul Edgestä, ja lisäksi etenkin Yoda-hahmo törmää erikoiseen ongelmaan - se on nimittäin puolet lyhyempi kuin muut. Lyhyellä naishahmollakin pelattaessa on vaikea saada iskuja perille muuten kuin kyykyssä, ja itse Yodaillessa taas väistely on helpompaa. Samoin arcade-tilassa jedioppilas, joka tulee vastaan ennen varsinaista loppuvastusta, on paljon hankalampi voittaa kuin varsinainen pääpomo.

Muokkaa mieleiseksi ja mätä


Jo edellisissä osissa mukaan tullut hahmon virittely saa SCIV:ssä entistä enemmän huomiota. Taustalla on luonnollisesti se, että verkkopeli on entistä olennaisemmassa asemassa, ja useimmat haluavat näkyä verkossa omintakeisella hahmolla. Perusmenettelytapa on, että pohjaksi valitaan joko jokin hyvin laajasta hahmovalikoimasta, jonka jälkeen liki jokaista vaatetuksen osaa saa muokattua (vaatteita ei saa kokonaan pois, sori pojat), tai sitten luodaan kokonaan uusi hahmo. Verkossa pelatessa tulikin vastaan muutamia vängän näköisiä kehitelmiä.

Myös hahmojen ominaisuuksiin on lisätty roolipelimäisyyttä, tietyissä pelitiloissa käyttöön tulee lisäominaisuuksia, jotka muuttavat pelitasapainoa hieman. Verkkopeliä aloittaessaan voi valita, ovatko erikoisominaisuudet käytössä vai eivät, mikä on luonnollisesti tervetullutta.

Muutenkin verkkopeli jätti erittäin positiivisen kuvan. Pelasin testissä suomalaisia vastaan Soneran verkon sisällä, ja latenssit olivat niin alhaisia, että yhtä hyvin olisimme voineet istua samassa huoneessa vierekkäin. Verrattuna siihen, miten Dead or Alive Ultimate aikanaan hyytyi samanlaisessa testissä, on tultu pitkä matka niin nettiyhteyksien kuin nettikoodinkin saralla. Näin hitusen vanhempana, kun kaverit eivät vain pelmahda sisään pelaamaan mättöpeliä kuten takavuosina, on erinomaista, että lopulta kunnon peli kohtaa kunnon verkkopelin.

Legendan elämä jatkuu


Graafisesti Soul Calibur vastannee kaikkien odotuksia - se on näyttävä ja hidastelematon, vaikkei varsinaisesti uusia uria avaakaan nykykonsolien HD-grafiikkaan tottuneille. Hahmojen kasvot ovat jopa vaikuttavan näköisiä. Äänipuolella ollaan mahtipontisissa tunnelmissa kuten ennenkin - ainoastaan Yodan ääninäyttelijän örähtely vaikutti jotenkin naurettavalta, tuoden mieleen enemmän X-Filesin syöpämiehen kuin vanhan jedimestarin.

Muutenkin on vaikea kuvitella, että kunnon beat'em upia etsivä pettyisi poimiessaan Sielun Kalapelin pelihyllystä, oli sitten kone kumpi tahansa. Nämä pelit eivät ehkä enää ole suuren yleisön silmissä samanlaisessa killer app -asemassa kuin vielä muutama vuosi sitten - PS3:kaan ei ole vielä saanut "oikeaa" Tekkenin jatko-osaansa - mutta alan harrastajajoukko on edelleen tiivis, ja tutut hahmot kannessa myyvät epäilemättä peliä myös yleisölle valtavat määrät, minkä tuoreet tilastotkin todistavat. SC ei ole sitä aivan tiukkapipoisinta HC-vääntöä, mutta tarjoaa lajityypin ystäville varmasti kymmeniä tunteja viihdettä - jo Xbox-version saavutusten metsästämisessä kulunee kelpo tovi.

V2.fi | Mikko Heinonen

Soul Calibur IV (Xbox 360)

Miekka riivaa jälleen vanhat ja uudet pelaajat.
  • Ammattitaitoinen ulkoasu
  • Paljon hahmoja ja tekemistä
  • Loistava verkkopeli
  • Peruspeli ei juuri uudistu
  • Star Wars -hahmot ja tissit kikkailua
  • Tehokas pelaaminen vaatii erikoisohjaimen
< Guitar Hero On Tour... Crisis Core: Final F... >

Keskustelut (12 viestiä)

LoneGoat

Rekisteröitynyt 07.08.2007

18.08.2008 klo 14.51

Tissejä ainakin.
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

18.08.2008 klo 15.25

Pelitoimituksen Soul Calibur -fanaatikkona voin sanoa, että olen sekä pistemäärästä, että melkein kaikesta Mikon muustakin sanomasta samaa mieltä. Graafista ulkoasua olisin ehkä hehkuttanut hieman enemmän, mutta minä olenkin minä.
Jarkko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

18.08.2008 klo 15.49

Jaa, minun mielestäni taas graafinen ulkoasu ei hätkähdyttänyt, ainakaan samassa mittakaavassa kuin Dreamcastilla aikoinaan. Näytti melkein... samalta. Mutta pelihän on kyllä hyvä, ei käy edelleenkään kieltäminen. Star Wars-hahmot olisi saanut jättää suosiolla pois.
Execta

Rekisteröitynyt 10.04.2007

18.08.2008 klo 16.46

Loistava peli, kieltämättä. Tuli ostettua heti julkaisupäivänä ja varsin mukavaa on pelin parissa ollut. Eilen sain vihdoinkin päihitettyä mahdottomalta tuntuneen Darth Vaderin oppipojan. Olen ylpeä saavutuksestani. :D

Itse peli on todella komea ulkoasultaan ja uudistuksia on varsin runsaasti. Monipuolistunut hahmojen luonti, Star Wars -hahmot ja nettipeli ovat tosi kivoja uudistuksia. Varsinkin nettipeli on toteutettu varsin mallikkaasti, vaikka pientä lagia välillä esiintyykin (alla 10 megan netti). Tämä ei kuitenkaan ole todellakaan mikään ongelma.

Kattava kokonaisuus, joka on todellakin ostamisen arvoinen, jos aiemmat Soul Caliburit ovat iskeneet. Tai jos peli muuten vain kiinnostaa. Itsehän en aiemmista SC-peleistä niinkään välittänyt, mutta tämä on todella mallikas esitys.

92/100
Misfire

Rekisteröitynyt 22.01.2008

18.08.2008 klo 17.16

Erittäin pian julkaisun jälkeen tuli tämä ostettua. Täytyy sanoa, että odotukset olivat suht korkealla mutta pettymään en joutunut.

Moitittavaa ei juuri löydy varsinkin kun tiesi mitä odottaa. Mitä nyt PS3 version kykenemättömyys 1080p kuvaan hieman harmittaa...

Itse en myöskään koe Star Wars hahmoja sekä kenttää/musiikkia mitenkään huonoina ratkaisuina. Olkoon kuinka päälleliimattuja tahansa, ovat ne silti mukava lisä josta ei haittaakaan ole.

Mitään kummoisia uudistuksia grafiikan ohella ei toki ole tehty mutta sentään jotakin. On se vaan mukavaa mättää netissä customoidulla Kilikillä!

8/10
djj07

18.08.2008 klo 18.43

"...pelinä heikomman Dead or Aliven..."

Tämä on kyllä roskapuhetta. DOA vaan sattuu olemaan vaikeampi kuin SC. DOA4:n nettikoodi on parempi eikä hit detectionissa ole samanlaisia ongelmia kuin uusimmassa Caliburissa. Uusi Soul Calibur on täysin pelikelvoton jos yhteyden laatu on vähemmän kuin 5. Peli ei hidastu yhtään vaikka se alkaa lagaamaan vaikka kaikki komennot tulevat huomattavalla viiveellä.

Itse arvioisin pelit yhtä hyväksi tai DOA4:n hiukan paremmaksi. SC tuntuu melko keskeneräiseltä (hit detection, tekoälyn jumittelut, huono nettikoodi) jos sitä vertaa uusimpaan DOAan.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

18.08.2008 klo 20.03

Omasta mielestäni Soul Caliburissa on jatkuvasti ollut sellaista syvyyttä ja mielenkiintoa, että se on jaksanut innostaa muitakin kuin beat'em up -friikkejä. DoA on koko sarjan ajan ollut tissejä ja totista vääntöä, minkä itse olen sijoittanut ohisektoriin, lainkaan pelin muita ansioita kiistämättä.
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

19.08.2008 klo 11.12

"Ivyllä on liike, jota jatkuvasti toistamalla ottelun voi voittaa ketä tahansa vastaan"

Ykkösosassakin pärjäili aika loputtomasti Siegfriedillä sillä tuplamäjäys ylhäältä + koukkaus alhaalta -yhdistelmällä :)
GoGo

Rekisteröitynyt 16.02.2008

19.08.2008 klo 20.23

Niin kova hehkutus tämän pelin ympärillä jotta pakko käydä vkl ostamassa kyllä. Xboxin Soul Calibur (ei muista enää mones se oli,kolmas kait?) oli tosi nannaa itselle :)
sunn

21.08.2008 klo 10.27

Muutama verkkomatsi kerittiin Mikon kanssa ottaa. Arvelinkin, että Yodalla kurmotus kostautuu pihlajanmarjoina arvosteluun :D.

Arvostelua lukiessa voi myhäillä myöntelevästi, vaikka parissa kohtaa vähän vehnäjauhot pöllähtää - herneet pysyy kuitennii fatissa.

Itse toisin vielä esille hahmojen välisen kivi-paperi-sakset-asettelun. Jos ja KUN vain tiedät, kenet vastustaja valitsee, niin aina löytyy vastine ja tämä lisää peliin pro-tasolla monta pykälää mielenkiintoa. Toki mukana on ne tutut über-hahmot, mutta overkill-liikkeille on olemassa keinoja ;). Siegfriedejä olen pistänyt halki, poikki ja pinoon kilokaupalla. Samoin Cerv on tällä kertaa kevyttä kauraa.

Pro-tasolla peli käy puuduttavaksi, kun noob-ystävällinen Kilik on kovassa kurssissa ja Cerv komppaamassa. Kun vastassa on viides Kilik putkeen ei paljon tarvitse strategiaa puntaroida. Aina silloin löytyy kuitenkin valopilkkuja yössä - eilen kohtasin ensimmäisen Rockin ja kaveri oli todella hionut ulkoisesti kömpelöstä ja vahvasta kivitalosta teknisen tappokoneen.

PS. Peli tarjoaa todella helposti pikspoks-pisteitä: todellista herutusjuhlaa. Rankatuissa kolahtaa ensi kerran kultaa 20. tason kohdalla. Pro-pelaajiakaan ei ole unohdettu ja myöhemmillä tasoilla pelin pistejärjestelmä alkaa olla balanssissa. On mukavaa, kun pelejä voi edelleen hävitä ilman välitöntä tason laskua. Todellista oppimista kun tapahtuu, vain kuin parempi kurmottaa sinut suohon ;)

Tällä hetkellä olen syvällä pelissä, vaikkei se Virtua Fighterin loppuunsa saakka hiottua kokemusta vastaa. Soul Calibur on parasta viihdettä aseet käsissä boxilla (vaatteet päällä tai ilman).
Nyt kun vielä iki-ihanat Bushido Bladet kokisivat reinkarnaation. Kerrasta poikki-matsit on sitä säilän juhlaa.

Pelin ulkopuolelta voi pohdiskella antaako Soul Caliburin liian siloiteltu väkivalta turhan ihannoivan kuvan miekkailuista? No, en toisaalta kaipaa FPS-pelien pään räjäyttelyä.
sunn

21.08.2008 klo 10.37

Rivien välistä jo varmasti luettavissa, mutta omaperäisyys palkitaan verkkomatseissa. Hieman oudomman hahmon opettelu takaa vastustajille harmaita hiuksia, kun ottelun kulku ei olekaan kiveen kirjoitettu. Lisäksi se takaa peliseuraa jatkossakin - ei kukaan jaksaa takoa über-hahmolla niitä kahta liikettä, oli se voittaminen vaikka kuinka kivaa. Haaste se on, joka koneen ääressä pitää!

Parhaista pelikavereista yrittääkin pitää kiinni kynsin hampain!

Vielä ihan loppuun pelin verkkopelin pahin puute. DOA-pelissä on puutteista huolimatta aivan loistava tiimimatsi myös verkossa. Tiimimatsin puuttuminen rokkottaa Caliburin pisteitä kokonaisarvosanaan 80. Ja tämä tulee nyt syvällä rintaäänellä. Tämän kaltainen peli on hauska tietokonetta vastaan vain n. 30 min. Verkkopeli on kaikki kaikessa. Hyvinä puolina peliseuran etsiminen on aika toimivasti toteutettu ja aloittelija voi käytää +- 10 lvls -vaihtoehtoa. Rohkea haasteenottaminen kuitenkin kannattaa, vain paremmilta oppii!
Daealis

Rekisteröitynyt 27.05.2008

27.09.2008 klo 11.23

On jokseenkin epäreilua edes verrata tätä DOAn kaltaisiin puuduttaviin mikrosekuntirefleksipelleilyyn, missä on pakko tietää mitä äijällä tehdään, ennenkuin lähtee edes potkimaan. SC on viihdepeli. Calibur on suunniteltukin sellaiseksi peliksi jonka voi laittaa päälle kun tahtoo vartiksi viihdykettä ennenkuin kyyti tulee pihaan. Se ei vaadi perehtymistä ollakseen hauska. Vaikka olet kuinka surkea, se on silti niin upean näköinen että oma surkeus unohtuu. Toisaalta jokaiselle hahmolle on omat temppunsa, joita opettelemalla mistä tahansa hahmosta saa pelottavan tehokkaan. Mutta pelkästään nappuloita hakkaamallakin saa aikaan helpommalla storymoden tasolla näyttävää jälkeä ja muutamat erikoisliikkeet löytyvät kuin itsestään.

Itse kokeilin ensimmäistä kertaa DOAn nelosta joitain viikkoja sitten. Kokemus oli samanlainen kuin Tekken nelosta koittaessa, kun oli pelattu Calibureja 2-4 vuoden päivät: Mitä paskaa tämä jäätävän ruma grafiikka on? Ja pitäisikö muka uskoa että tämä nivelreumaattisen sotainvalidin notkeudella ja ketteryydellä liikkuva äijä on muka taistelulajien mestari? Liikkeiden rajoittuneisuus, combotuksen mahdottomuus(tai liian tarkka ajoitusvaatimus) verrattaen SCn sulavuuteen löi päin kuin suurehko taimen. Liikkeet olivat rajoittuneita, grafiikka kivikautista, pelattavuus kauhea. Kentät olivat suurempia ja tissit vatkasivat niin että koko ajan sai epäillä että kohta ne repeävät irti ja pomppivat tiehensä(tai kenties sillä yritettiin kosiskella joitain animen ystäviä fysiikkaa uhmaavilla tissihuojunnoilla)

Toisaalta, nyt kun SC4 on pelattu jo hyvän aikaa, 30 achievementtia taskussa ja tornissa noustu reilut 40 porrasta, alkaa peli sitten jo vaatiakin sitä, että joka hahmolla osataan se millintarkka ajoitus ja hulluimmat supercombot, jos mielii edetä 'saavutuksissa'. Kourallinen saavutuksia olisi vielä tarjolla kun netissä hakkaisi riittävästi korealaisia naamaan(niin kauas yhdistäessä lagista alkoi ensimmäisiä kertoja olla haittaa, amerikkakin toimi vaivatta taistelussa), mutta enimmäkseen näitä refleksisuorituksia, Critical Finishiä ja Just Impactia.

Siitä huolimatta pelistä löytyy viihdykettä aina, kun on tunti tai pari ylimääräistä aikaa. Ehkä pelistä avautuisi uusia ulottuvuuksia jo arvostelussakin mainostetuilla arcadetikuilla, joita monimutkaisimmat liikkeet suorastaan huutavat... Mutta kyllä se tällaisenakin jo kelpaa.

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova