Avaruusalusmaisesta ulkonäöstään tunnettu Netgearin Nighthawk-sarja sai täydennystä AC2300-mallin myötä. Tätä ei tosin sovi sekoittaa Nighthawk Pro Gaming -tuoteperheeseen, vaikka nyt käsiteltävä reititin sujahtaakin saman Nighthawk-brändinimen alle. Kyseessä on siis oudon tutun oloinen, neljällä gigabitin LAN-portilla varustettu WiFi-reititin, jolle luvataan tehoa ja mukautuvuutta 1 GHz:n tuplaydinprosessorin sekä kaksikanavaisen nopeusvaihtelun muodossa. Laite on tarkoitettu ensisijaisesti koteihin, joissa sekoittuvat niin pelaaminen, median suoratoisto kuin mobiililaitteiden käyttö. Langattoman verkon huippunopeudeksi mainitaan 2300 Mbps, Dynaaminen QoS (Quality of Service) huolehtii mm. suoratoiston ja online-pelien yhteyksien laadusta eri laitteilla, ja Smart Connect vastaa 2,4:n ja 5 GHz:n WiFi-taajuuksien automaattisesta vaihtelusta saman langattoman verkkoyhteyden aikana. Muita käteviä perusominaisuuksia, kuten varmuuskopiointi USB-laitteelle 2.0 tai 3.0 -porttien kautta, verkkotulostamisen mahdollisuus sekä VPN-tuki löytyy myös.




Kantikas ja suuri reititin on jännittävästä ilmeestään huolimatta helppo ja nopea asennettava. Paketista löytyvät ohjeet sopivat myös ensikertalaiselle kotiverkon asentajalle, sillä niistä ilmenevät selkeästi sekä vaadittavat kytkennät että laitteen asennusjärjestys. Siispä mukana tulleet 3 kpl antenneja purnukan taakse kiinni, 50 Mbps:n nettiä kotiin puksuttava ethernet-kaapeli modeemin perästä Nighthawkille ja menoksi. Kaikki yhdistämiseen tarvittava löytyi reitittimen pohjassa olevista tarroista. Perusasetukset voi tehdä ensiasennuksen yhteydessä tuttuun tapaan joko langattoman tai langallisen yhteyden kautta tai puhelimella Netgear Nighthawk (entinen Up App) -sovelluksen avulla. Näistä kahdesta vaihtoehdosta suosin kuitenkin reitittimen selainyhteyttä edistyneempien asetuksien tekoon ja puhelimen Nighthawk-sovellusta yhdistettyjen laitteiden sekä varsinaisen yhteyden ja verkon suorituskyvyn tarkkailuun. Asetusten valmistuttua ja laiteohjelmiston päivityttyä automaattisesti reititin on heti käyttövalmis.

Mukaan tarjoillaan muutakin ohjelmistoa, kuten Netgear Genie eli näppärä laite- ja verkonhallintatyökalu työpöytä- tai mobiilikäyttöön, ReadySHARE Vault Windows-koneiden varmuuskopiointiin verkon yli sekä ReadyCLOUD, jonka avulla on mahdollista käyttää reitittimeen kytkettyä USB-asemaa tiedostopilvenä. Näistä Genie sisältää Nighthawk-puhelinsovelluksen tavoin mahdollisuudet esimerkiksi asettaa ja säätää vierasverkkoa ja vetää perheen netinkäytölle rajoja maksullisen Parental Controls -toiminnon kautta. Maksullisena palveluna on tarjolla myös Bitdefenderin Netgear Armor, jonka luvataan toimivan kotiverkon antivirusohjelmana suoraan reitittimeltä.




Aluksi mietitytti, kuinka Nighthawk AC2300 vertautuisi suorituskyvyltään pienessä ja väliseinien täyttämässä kerrostalokodissa talouden entiseen halpahintaiseen WLAN-tuella varustettuun modeemiin. Uusi reititin todisti kuitenkin pian ottavansa vetovastuun langattoman netin tarpeistamme. Möhkäle sai valitettavasti jäädä asumaan asunnon ainoan puhelinpistokkeen sekä modeemin läheisyyteen, mutta tarjosi sieltä kuitenkin kaistaa riittävälle alueelle. Nighthawk jakoi yhteyttä nopeasti ja joustavasti neljän langattoman sekä kahden kiinteällä yhteydellä varustetun laitteen kesken. Taajuuksien vaihtelu 2,4 GHz:n sekä 5 GHz:n välillä toimi luvatusti, sillä mm. PSN, Netflix, YouTube sekä yleinen latausnopeus ja käyttömukavuus paranivat langattomassa verkossa olevalla PS4 Prolla huomattavasti. Signaalinvoimakkuus nousi PS4:n aikaisemmasta n. 70 prosentin keskiarvosta 90 prosenttiin saakka ja 5 GHz nappasi kiinni jokaisesta suuremmasta kaistantarpeesta. Kantama vaikutti myös tässä hyvin epätieteellisessä testikäytössä riittävältä.

Sisäverkon nopeudeksi luvataan 10/100/1000 Mbps, eikä laite tuottanut pettymystä, sillä kotiverkon nopeus tavoitti Ethernetillä kytketystä pöytäkoneesta toiseen parhaimmillaan 934 Mbps vauhdin. Keskimäärin nopeus pysyi testeissä 930 Mbps korvilla. Langattomaan verkkoon kytketty vanha HP Elitebook antoi pöytäkoneelta kaapelilla testatessa keskimääräiseksi nopeudeksi 235 Mbps. On syytä huomioida, että viimeisessä testissä hidasteena todennäköisesti toimi 2,4 GHz:n taajuus, mutta vaikuttaa yleisesti siltä, että Netgear lunastaa kuitenkin lupaamansa.


Nopeuksia oli PS4 Prolta haastavaa saada ulos mahdollisimman luotettavasti, mutta hyvänä esimerkkinä voisivat toimia järjestelmän oman internetyhteyden testauksen tulokset. Entinen, modeemin itsensä operoima langaton verkko tarjosi yhteyden nopeudeksi sisäänpäin 3-5 Mbps ja ulos noin 130 kbps, kun vastaava testi näytti Nighthawkilla toimivan sisään n. 40 Mbps ja ulos 5 Mbps, joka on huomattavasti lähempänä seinästä sisään tulevan yhteyden nopeutta. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Läppärillä langattoman yhteyden kautta Speedtestin mittaamana vastaavat luvut näyttivät ensin vanhalla WLAN-yhteydellä olevan parhaimmillaan 45/9.30 Mbps, kun taas Nighthawkin kautta yhteys virkistyi aina 49.50/9.40 Mbps saakka. Molemmissa tapauksissa viive oli 17 ms. Ethernetillä kytkettyjen pöytäkoneiden tulokset olivat valmiiksi hyvät eivätkä muuttuneet reitittimen myötä, kuten odottaa saattaa. Voisi siis todeta, että langaton yhteys pääsi luultavasti täyteen potentiaaliinsa eli aika lailla samalle tasolle, kuin mitä langalliseltakin yhteydeltä voi odottaa.

Verkkopelien keskimääräinen viive muuttui modeemiyhteydestä reitittimeen siirryttäessä myös parempaan suuntaan. Vertailun vuoksi Ethernetillä kiinni olevan PC:n viive Fortnite-pelissä oli 36 ms, kun taas langattomalla yhteydellä PS4 Pro paransi modeemin WLAN-yhteydestä reitittimelle siirryttäessä 50:stä 40:een millisekuntiin samaisessa pelissä. Toinen vertailukohtana käyttämäni verkkopeli oli puhelimen (OnePlus 6) PUBG Mobile, joka paransi langattoman yhteyden remontin myötä keskimääräisen viiveensä 55:stä 35:een millisekuntiin.



Yksi omituinen vikakin löytyi testikäytön aikana, sillä välillä laitteita joko ensimmäistä kertaa tai uudelleen langattomaan verkkoon liitettäessä reititin kadotti toisinaan modeemilta tulevan internet-yhteyden tai kaatui jopa pariin otteeseen kokonaan. Uusimmasta laiteohjelmistosta huolimatta ongelma toistui joitain kertoja, ja jäi mysteeriksi, mistä moinen johtui. Onneksi tehokas purnukka nosti linjat takaisin pystyyn hyvin nopeasti, mutta jäin kaipailemaan silti pikaista korjaavaa päivitystä ongelmaan. Varsinainen ohjattu uudelleenkäynnistys toimi kaatumisesta palautumiseen verrattuna paljon hitaammin. Toivottoman hidas laite ei ole, mutta muutaman minuutin odotus tuntui omituiselta tämän hintaluokan kapistuksen kanssa.

Toinen havaitsemani varsinainen puute liittyi antenneihin, sillä kokoisikseen keveät muovisiivekkeet löystyvät käytössä yllättävän helposti. Kiristämisestä huolimatta etenkin sivummaiset antennit voivat lerpahtaa suositellusta 45 asteen asennuskulmasta alaspäin. Yleensä ottaen reitittimen kokoonpano on kuitenkin laadukas, eikä muovikotelointi aiheuta epäilyksiä kestävyyden suhteen. Etupaneelin kirkkaana paistavat LED-valot on mahdollista kytkeä myös päältä pois, mikä onkin käyttömukavuuden kannalta lähes pakollinen vaihtoehto.

Vastaavaan, alle 70 neliön talouteen jossa nopea WLAN on tarpeen, Netgear Nighthawk AC2300 on suorituskykynsä puolesta hyvä ostos ja toimiva myös halvalle modeemille naitettuna. Reititin kantaa kaistaa odotetusti kytketyille laitteille ja paransi ainakin tämän monipuolisesti pelaavan kotitalouden langattoman verkon käyttömukavuutta merkittävästi. Hinnan suhteen mielipiteeni on jyrkempi, sillä yli 200 euron jälleenmyyntihinta tästä reitittimestä tuntuu tarpeettoman korkealta. Siitä sekä oudoista yhteysongelmista on verotettava tähtiä. Nighthawk AC2300 lupaa ja lunastaa, mutta ei tasalaatuisesti.




Hintaluokka: 230 €
Lisätietoa: Netgear