Tuorein sisältö

Yhdet häät ja kolme anoppia

Ensi-ilta: 07.06.2013
Genre: Draama, Kauhu, Komedia
Ikäraja: 7
Jari Tapani Peltonen

07.06.2013 klo 15.00 | Luettu: 11289 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Jeesus tylytti seuraajiaan: tottahan teille myönnettiin lupa ottaa avioero, koska olette niin kovasydämisiä. Veikkaan, että hän tuon sanottuaan laittoi aurinkolasit nenulle ja virnisti komiasti.

Lähes 2000 vuotta myöhemmin romanttinen komedia rakentaa jännitteensä sen väittämän varaan, että avioero on kuolemansynti. Kaksi rusinaa on eronnut. Heidän ottopoikansa on valehdellut asiasta biologiselle äidilleen. Nyt kun poika on menossa naimisiin ja vanhusten on aika tavata, poika pyytää kasvattajiaan teeskentelemään avioparia pari päivää. En tiedä mille kulttuurille kertomus on suunnattu. Vastaavissa tarinoissa on perinteisesti rikottu tabuja ja hyväntahtoisesti puhdistettu ilmapiiriä, mutta tuskinpa avioero oli merkittävä tabu Hollywoodissa silloinkaan, kun hinaajia ja nekruja ei oltu vielä keksitty. Yhdet häät ja kolme anoppia (The Big Wedding) ottaa perusidean komedialta Birdcage, mutta poistaa siitä rakastettavat homohahmot, persoonallisuuden konservatiiviselta hahmolta ja kaiken muunkin järkevän paitsi Robin Williamsin, josta järki on poistettu erikseen.

Robert De Niro on parasta A-luokkaa leipätyössään. Koomikkona hän on vahva C joskus vahingossa ja muun aikaa ihan P. Kun tämän leffan trailerin näin, koin harmonian aallon. Hauska-De-Niron biologisia lapsia näyttelevät Katherine Heigl ja Topher Grace - tietenkin! En tykkää heistä kahdesta. Kehaisen heitä kuitenkin nostaakseni heidät Zach Galifianakisin kaltaisten karhun kankkujen yläpuolelle. He olivat aikanaan käyttökelpoisia tv-sarjoissaan. Grace ei myöhemminkään ole hermojani terrorisoinut naamastaan huolimatta, ei varsinkaan näytellessään naamalleen sopivia nilkkejä. Aiemmissa arvosteluissa olen tuuminut, että Heigl on kylmä noitanarttu, joka ei kelpaisi edes pornografiaan, ellei häntä dubattaisi, mutta tämä on outo miete, sillä yleensähän minä ihailen narttuja. Kenties miehiset pikkupikkuaivoni ovat hämmentyneet, kun Heigl yritetään istuttaa rooleihin, jotka eivät tiedosta ja juhli sitä, miten hienostunut rotuämmä hän on. Heigliä voidaan analysoida perusteellisesti vasta, kun hän esimerkiksi kylpee veressä Erzsébet Báthorynä laadukkaassa historiallisessa draamassa; näytellen kaameaa kreivitärtä samaan tyyliin, kuin hän näyttelee normaalia haavoittuvaista naisparkaa tässäkin komediassa.

Prinssi Kaspian näyttelee ottopoikaa ja Punahilkka hänen morsmaikkuaan. He ovat nätti satupari, jolla ei ole kunnollista omaa sivujuonta, vaikka suomenkielinen nimi viittaa Hilkan kohtaamiin anoppeihin. Diane Keaton on anoppi ykkönen: hän on De Niron ex-vaimo ja Heiglin ja Gracen ulostaja. Susan Sarandon on kakkonen: hän on De Niron nykyinen hoito. Molemmat äitihahmot ovat tärkeitä Kaspianille uskoakseni, vaikkei suhteita avata montaa sekuntia. Ketään ei kiinnosta kuka näyttelee ottopojan biologista äitiä, eli anoppi kolmosta. Häntä yritetään hämätä, kunnes elokuva eksyy sivuteille kuin dementian uhri. Tarinan olennaisin elementti on se, että De Niro on moraaliton pukki, jota kukaan ei hirtä munista, koska hän virnistelee veijarimaisesti.

Heiglin hahmolla on oma parisuhdekriisi päällä. Toista osapuolta ei näy, mutta nainen jaksaa ruikuttaa. Ymmärsin sen, että hän on pettynyt myös vanhempiensa valintoihin. Pukki-isän mahdolliset rakkaudenosoitukset ja anteeksipyynnöt ovat hänen itsetunnolleen yhtä tärkeitä kuin puolison teot (koska hän on itsekeskeinen, keskenkasvuinen narttu, juu, sitä sie oot, sitä sie oot, pulloposki nöpönenä noita-akka, tui tui). Tämä on psykologisesti rikasta kerrontaa ainakin verrattuna Gracen kuvioihin. Gracen hahmo on lääkäri, joka kenties isänsä asennetta vastaan kapinoidakseen pysyttelee neitsyenä rakkautta etsien. Poikuus on vaarassa lähteä, kun hutsu häävieras vähän ehdottelee. Käsittämätöntä kyllä, juoni jatkuu siten, että hutsu pihtaa ja se onkin Grace, joka metsästää siveyden sipulia 12-vuotiaan kakaran innolla ja karismalla. Sivujuoni säteilee tuhtia miesvihaa, jos sitä ajattelee: pidättyväinen menestynyt nuorimies on sittenkin römpsästä riippuvainen luuseri. Käsittääkseni romantiikalla on todellista arvoa herkille miehille joiden kivesten pienuuden näkee jo naamasta, eikä itsetunto-ongelmista kärsivä lutka voi asiaa pyllistämällä kumota.

Huipentuma veti hiljaiseksi. Leffa on hääfarssi, joten lukija varmasti osaa arvata, että huipennus koostuu salaisuuksien julkisesta paljastelusta, eiköstä juu? Sessio alkaa, kun De Niro vetää kännit ilman syytä kohtausten välillä. Osa paljastuksista ei liity mihinkään mitenkään. Osa liittyy, mutta koska uusi sisältö on sekä luonnosteltua että merkittävää, vaikutelma on se, että elokuva yrittää alustaa huipennusta huipennuksen aikana: hupsista, useita ihmissuhteita ei muistettu käsitellä, mutta höpö-höpö-höpö tässä nyt nopsaan. Sitten porukka törmäilee. Pari minuuttia myöhemmin De Niron pää on maagisesti selvinnyt. En tiedä mitä sanoa. Edes suomalaisilla - Suomen Filmikamari ry:n juuri palkitsemaa Timo Koivusaloa lukuunottamatta - ei ole lupaa pieraista näin leväperäistä kohtaussarjaa ammattilaisista puhumattakaan.

Kuivaa ja tunkkaista tätifilmiä on maustettu noloilla seksivitseillä ja yrjöllä ja mätkinnällä. Näyttelijät ovat leffan paras puoli, ylivoimaisesti. Kukin heistä on ihan yhtä hyvä. Kahdella Oscarilla palkitun De Niron yritys nuolla Sarandonin pyhintä on graafisempi kuin tri Frank N. Furterin onnistuminen. Pari Heiglin leffaa väliin jätettyäni olen ehtinyt hengittää ja oivaltaa, että hänen legendaarisessa kamaluudessaan on hellyyttäviä, jopa seisahduttavia piirteitä. Pappia pari sekuntia näyttelevä Robin Williams ei oikeastaan edes ole mukana. Siinä oli kolme keskenään yhtä arvokasta asiaa.

Muutama Oscar-voittaja draamakomediassa vuonna 1967:



Muutama Oscar-voittaja komediassa vuonna 1996:



Muutama Oscar-voittaja draamakomediassa vuonna 2013:


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Star Trek Into Darkn... Masteroid - MMXIII... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (6 viestiä)

JKLH

07.06.2013 klo 18.12 3 tykkää tästä

Onks Only God Forgives tulossa arvosteluun?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

08.06.2013 klo 12.34 4 tykkää tästä

JKLH kirjoitti:
Onks Only God Forgives tulossa arvosteluun?


Joku päivä ensi viikolla.
lainaa
hotwheels

Rekisteröitynyt 11.08.2007

09.06.2013 klo 01.25

"...Lähes 2000 vuotta myöhemmin romanttinen komedia rakentaa jännitteensä sellaisen väittämän varaan, että avioero on kuolemansynti... "


Kannattaa lukea kokonaisuudessaan Matt 19:3-12. Jari. Eikä lyhennellä noin päättömästi. Lyhyesti: Jeesus kumosi sen heti 9:ssä jakeessa eikä elokuva 2000 vuotta myöhemmin. Touché
lainaa
Flatus

Rekisteröitynyt 20.04.2010

09.06.2013 klo 01.58

Genre... näin mitä teit siellä.
Muokannut: Flatus 09.06.2013 klo 01.59 lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.06.2013 klo 07.55 3 tykkää tästä

hotwheels kirjoitti:
Kannattaa lukea kokonaisuudessaan Matt 19:3-12. Jari. Eikä lyhennellä noin päättömästi. Lyhyesti: Jeesus kumosi sen heti 9:ssä jakeessa eikä elokuva 2000 vuotta myöhemmin. Touché


Myönnän kappaleeni olevan leväperäistä teologiaa. Yritin ilmaista lyhyesti, että elokuva mielestäni ottaa avioeron vakavammin kuin Jeesus. Jeesus totta kai otti avioeron vakavasti, mutta elokuva ottaa avioeron niin vakavasti, ettei siitä saa edes puhua, jottei kristitylle tule paha mieli. Johtuen Jeesuksen yleisestä ilmaisutyylistä, sanomasta ja siitä, että hän puhuu tuossa kohdassa fariseuksille, jotka yrittivät koetella häntä, tuota mainitsemaasi kohtaa 9 ei mielestäni voi lukea niin yksinkertaisesti, että "Jeesus korjaa lain, joka on mennyt vinksalleen". Mielestäni.

Jos Raamattua lukee esim. keskiaikaisen taiteen helvettiä peläten, lukija varmasti huomaa, että pian kun Jeesus on määritellyt mikä on hänen mielestään aviorikos, hän sanoo että "älä tee aviorikosta" on yksi käskyistä, joita ikuisen elämän tavoittelijan pitää noudattaa. Jos Raamattua lukee etsien hyvää sanomaa, lukija muistaa nämä kohdat lukiessaan, että Jeesus puhui juuri äsken (omassa Raamatussani samalla aukeamalla) siitä kuinka Jumala antaa anteeksi heille, jotka antavat anteeksi muille ihmisille.
lainaa
hotwheels

Rekisteröitynyt 11.08.2007

09.06.2013 klo 14.39 1 tykkää tästä

[OFFTOPIC]
Jari-Pee kirjoitti:
hotwheels kirjoitti:
--

Myönnän kappaleeni olevan leväperäistä teologiaa. Yritin ilmaista lyhyesti, että elokuva mielestäni ottaa avioeron vakavammin kuin Jeesus. Jeesus totta kai otti avioeron vakavasti, mutta elokuva ottaa avioeron niin vakavasti, ettei siitä saa edes puhua, jottei kristitylle tule paha mieli. Johtuen Jeesuksen yleisestä ilmaisutyylistä, sanomasta ja siitä, että hän puhuu tuossa kohdassa fariseuksille, jotka yrittivät koetella häntä, tuota mainitsemaasi kohtaa 9 ei mielestäni voi lukea niin yksinkertaisesti, että "Jeesus korjaa lain, joka on mennyt vinksalleen". Mielestäni.

Jos Raamattua lukee esim. keskiaikaisen taiteen helvettiä peläten, lukija varmasti huomaa, että pian kun Jeesus on määritellyt mikä on hänen mielestään aviorikos, hän sanoo että "älä tee aviorikosta" on yksi käskyistä, joita ikuisen elämän tavoittelijan pitää noudattaa. Jos Raamattua lukee etsien hyvää sanomaa, lukija muistaa nämä kohdat lukiessaan, että Jeesus puhui juuri äsken (omassa Raamatussani samalla aukeamalla) siitä kuinka Jumala antaa anteeksi heille, jotka antavat anteeksi muille ihmisille.

Näyttää jo paremmalta, kiitän. [/OFFTOPIC]
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova