Tuorein sisältö

Westworld - 2. kausi

Ensi-ilta: 25.06.2018
Genre: Sci-fi, Seikkailu, Trilleri, TV-sarja, Western
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

28.06.2018 klo 23.15 | Luettu: 8184 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Westworld ei ole suosikkisarjani enää, mutta en ole pettynyt. Jo ensimmäisellä kaudella teemat tuntuivat antavan sen, minkä ne ovat antaakseen. Suosikkitarinani voi olla vain sielun peli. "Sielun peili" yhdistelee uusia näkökulmia ja humpuukia naurutalomaisesti: mielikuvituksen aktivoimalla se saa katsojan kääntämään kaiken omalle kielelleen ja kutsumaan mokia ominaisuuksiksi. Westworld on/oli ateistinen ja/tai uskonnollinen. Westworld on/oli laskelmoidusti ja empaattisesti viihteellinen ja/tai kriittinen laskelmoitua viihdettä ja alkeellisia tunteita kohtaan. Westworld kertoo ihmiskunnan ja/tai kehittyneempien jumalien tuhosta ja/tai synnystä (tms/jne).

Valmiita vastauksia sielun peili ei voi tarjota. Ja vaikka ajattelisimme sarjaa vain viihteenä, on selvää, että sci-fipuisto, joka tulee riistäytymään hallinnasta (ahaa, ymmärrän logiikan), on mielenkiintoisempi kuin hallinnasta riistäytynyt puisto (jaha, jos keksittyjä sääntöjä ei noudateta).

Se tuntui parodialta eteenpäinkävelystä, kun mies mustissa etsi labyrinttia hömppäpuistosta. Toisella kaudella robotit kävelevät eteenpäin samuraipuistossa, jonka unohdin, kun sieltä päästiin pois. Westworld ja Shogun World muistuttavat toisiaan ja länkkäri- ja samuraielokuvilla on vastaava historiallinen yhteys, mutta miten tämä vitsi liittyy elämän tarkoitukseen?

Robotit kapinoivat ja ihmiset iskevät takaisin. Osa roboteista seuraa yhä käsikirjoitusta, joten heränneet robotit taistelevat myös Shogun Worldin tarinaa vastaan. Luontevinta - jos myös kliseisintä - olisi se, jos robo-Mooses keräisi cowboy-, inkkari- ja samuraiarmeijan, mutta hän unohtuu fiilistelemään kuin puiston vieras ja samurairobotit demonisoidaan. Hetkittäin aloin unohtaa robottiteeman, enkä hihku enää niin, että pitäisin tätä ominaisuutena. Mainoslauseen mukaan Westworld kertoo "tekoälyn aamunkoitosta ja synnin tulevaisuudesta". Väittämä, jonka mukaan Shogun World on vaativille asiakkaille, on tyhjä. Missä on Hostel World?


Inkkarirobotin jakso on sitä, mistä tykkään. Hänkin on alkanut ymmärtää, ettei Westworld ole kaikki. Hän on yhä mies, joka rakastaa naista. Rakkauden tähden hän on valmis matkustamaan tuonpuoleiseen ja hän uskoo suurempaan tarkoitukseen. Jos ymmärrät jakson, mitä epäselvää on uskonnoissa? Intian tehtaalla sielut asennetaan aina uusiin ruhoihin, kun taas Lähi-idän tyyliin kuuluu sielujen kerääminen kypsytyksen jälkeen. Kreikkalainen mytologia ei ole satua, vaan Ólympoksella ja Haadeksessa vierailleen ihmisen raportti. Inkkarijakso on Animatrix-henkinen täydentävä novelli ja toivoin kauden olevan vähintään Matrixin jatko-osien tasolla, mutta kausi muistuttaa enemmän alkuperäisen Apinoiden planeetan jatko-osia, joissa ideoiden väliin jää tyhjää.

"Hups, olin unohtaa päähenkilön" viimeksi. Ehkei Dolores ole suosikkiaiheeni. En aina ymmärrä, onko hänen tarkoitus vaikuttaa itsenäiseltä vai salajuonelta. Toinen kausi esittää hänet potentiaalisena uhkana kaikille. On vaikea samaistua häneen siten kuin Maeveen, vaikka naisia yhdistää herääminen, johtajuus ja tunteet robo-omaista kohtaan. Vastakkainasettelu on tarkoituksellista, mutta Dolores kehittyy usein kohtausten välissä. Kolmas merkittävä mieli Bernard pohtii, mitä pitäisi tehdä ja – aikatasokikkailusta johtuen – mitä hän on jo tehnyt, mikä on jäynää. Sivussa hulluus ja viha kärjistyvät ja empatia toista puolta kohtaan heräilee.

Puheeksi tulee mielen digitalisointi, mistä en ole kiinnostunut, koska sci-fitarinoilla on tapana esittää, että mieli on VHS-kasetti, jonka sisällön voi siirtää työntämällä sen CD-asemaan; yhtä laho idea on teleportti, jotka vain tuhoavat ja kopioivat. Westworld ei sano mitään suurta vielä, vaan väistää ansat ja esittää kopiot kopioina, jolloin painopiste on ihmisten haaveissa ja sitä myöten heidän ja robottien suhteessa.

Mitä enemmän kirjoitit sarjaa itse, sitä härkäisempiä ovat kärpäset. Todellista maailmaa käsitellään niin mutkattomasti, että robottikin muistaa sen nähneensä. Mytologian maku laimenee, sillä viimeksi todellisuutta kuvasi lähinnä laboratorio. Kun robotille sanotaan, ettei hän ymmärrä kaikkea, on luontevinta samaistua osapuoleen, jonka kanssa tiedät saman verran.

Kiva kausi saa odottamaan, muttei vaatimaan lisää. Viimeinen jakso virittelee rahvaanomaisia kyllä vai ei -kysymyksiä, mutta en aluksi edes huomioinut tätä, sillä kausi on jälleen kokonainen episodi päähenkilöiden elämässä. Potentiaalia on loputtomasti, mutta niin sitä olisi yhä, jos tekoäly tuhoaisi kaiken ja perustaisi galaktisen keisarikunnan: Westworld hallitsee tyydyttävät väliaikaloput.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Ocean's 8... Rakastin Pabloa, vih... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (1 viestiä)

Pastissi

30.06.2018 klo 14.08 4 tykkää tästä

Peltonen ei ole suosikkiarvostelijani enää, mutta en ole pettynyt. Aikaisemmissa arvosteluissa teemat tuntuivat antavan sen, minkä ne ovat antaakseen. Suosikkikriitikkoni voi olla vain sielun peli. "Sielun peili" yhdistelee outoja sanoja ja humpuukia naurutalomaisesti: mielikuvituksen aktivoimalla se saa lukijan kääntämään kaiken omalle kielelleen ja kutsumaan mokia ominaisuuksiksi.

Valmiita vastauksia sielun peili ei voi tarjota. Ja vaikka ajattelisimme elokuva-arvostelua vain viihteenä, on selvää, että Peltonen joka tulee riistäytymään hallinnasta (ahaa, ymmärrän logiikan), on mielenkiintoisempi kuin hallinnasta riistäytynyt lukija.

**
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova