Tuorein sisältö

Us

Ensi-ilta: 22.03.2019
Genre: Kauhu, Komedia
Ikäraja: 16
Jari Tapani Peltonen

25.03.2019 klo 17.30 | Luettu: 9043 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


Äiti ahdistuu lomalla, sillä pikkutyttönä hän uskoi nähneensä kaksoisolentonsa näillä main... huvipuiston peilitalossa. Ehkä olennaista oli eksyminen ja peilikuva jäi symboloimaan turvattomuuden tunnetta. Miten hajalla nainen on? Tiedossa lienee 60 minuuttia "psykologista jännitystä", jossa hän uskoo peilikuvan palanneen vainoamaan häntä. Tai ehkä ei: kun mahdollisuus tulee puheeksi varhain, koko perheen peilikuvat hyökkäävät vimmaisina. Us eli "me" olemme hirviöitä. Nopsaan vahvistuu sekin, että nimi viittaa myös Yhdysvaltoihin eli United Statesiin. Näennäinen suorapuheisuus vain sekoittaa soppaa ja herkullisen hämärät tunnelmat pysyvät yllä varsin hyvin, vaikka jatko koostuu pääasiassa kauhuhipasta.

Koomikko Jordan Peelen toinen ohjaus ei ole vitsejä kertova komedia, mutta pohjavire on vahvasti koominen Peelen todellisuudentajun myötä. Perheen isä vaikuttaa hänen avatariltaan reagoidessaan tilanteisiin joviaalisti, jos suinkin mahdollista. Kaksoisolennot kähisevät ja virnistelevät ylitseampuvasti kuin haudan takaa palanneet aaveet, vaikka he ovat läsnä kuin rosvot panttivankitilanteessa. Pahan äidin osuus nostaa Lupita Nyong'on AAA-luokkaan: Oscarin voittaminen väkevästä draamasta ja karisman lainaaminen tehostehitille on somaa, mutta kun vielä eeppisesti örvellätkin, palkkaisin sinut joka leffaan, oi sinä bonuksena niin söpökin Eddie Redmayne. Ja Lupita.

Eräs genren klassisista hokemista on se, että Dawn of the Dead on vertaus kulutushysteriasta. Nyökyttelijä löytää jotakin tästäkin. Kopioiden uhka on perinteisimmin symboloinut soluttautuvien kommunistien pelkoa, mutta pidin jo Peelen esikoista Get Outia enteenä siitä, että "Me" viittaa aitoihin amerikkalaisiin. Get Out teki valkoisista Obamaa äänestäneistä liberaaleista mustien vihollisia. Vaikka se kuulostaa ulkoisen uhan demonisoimiselta - ja itsekin tavallaan närkästyin hyökkäyksestä -, Get Out on hyvin perusteltu satiiri. Uutuuden (yksi) iso ja ehyt taso on se, että sillä on väliä, mihin kastiin satut syntymään. Kaksoisolennot kihisevät pahuutta ja he vaikuttavat Helvetistä karanneilta, joten myrkyllinen mieli voi tehdä ikäviäkin tulkintoja, mutta paha Lupita on traaginen hirviö. Ensimmäinen spiikki olisi absurdia hölynpölyä, ellei vahva suoritus kysyisi, tiedämmekö varmasti, miten vähempiosaisilla menee.

Lista tarkoituksellisesta symboliikasta on helpompi tehdä, kuin sitä on tulkita. Michael Jackson traumatisoi lapsia 80-luvulla muuttumalla toisinaan hirviöksi. Puhun nyt musiikkivideosta Thriller, johon leffa viittaa omista syistään. Varhainen viipyilevä otos kuvaa häkkejä, joissa on valkoisia kaneja ja pari värillistä. Siinäkin olemme Me? Parilla valkoisella on mustia täpliä - onko se vertaus Obamasta vai Jacksonista?! En himoitse syväanalyysia, mutta kuuntelen, jos löydät elämän tarkoituksen. Oli mukavaa sisäistää yleisluontoinen selitys ja valitsen nimenomaan sen näkökulman, ettei Peelen ensimmäisiä ohjauksia yhdistävä tekijä ole rodun määrittelemä asema, vaan sokeus omaa asemaa kohtaan. Aitoa suvaitsevaista rasismia esiintyy. Aitoa peilikuvarasismia on muun muassa se, että jotkut latinot tahtovat Trumpin muurin, jottei maahan tulee lisää latinoja heidän asemaansa sotkemaan. Jos laatudraama X ilmoittaa mainoksessa, että ihmisryhmälle X eivät ovet aukene, leffan katsovat suvakit ja X:t. Vaikka Get Out ja Us olisivat ensisijaisesti hömppää, jolla niitä mainostetaan, katsojien haastaminen edes teoriassa on miellyttävää, vaikka sitten nostalgian vuoksi. Kauan sitten näin närhen munat ja ehyempi minusta tuli...

"Ok, herra 'kriitikko'. En tajunnut mitään. Nyt katson leffan. Aha, mölisevät kaksoisolennot jahtaavat alkuperäisiä kappaleita haalareissa saksien kanssa. Verta roiskahtelee ja muutama hetki vihjaa, että jotakin saatetaan jopa näyttää." Niinhän minä sanoin (kpl 1). Ehkä kauhun suurkuluttajaa palvelee vertaus Screamiin. Scream ei ole pelottavaa saati provosoivaa kauhua sinulle. Scream on hauska kauhupätkä, joka tekee mitä puukkoleffalta odotetaan ja satiirinen taso istuu siihen mutkattomasti. Peelen isot ideat vertautuvat myös M. Night Shyamalanin usein luonnosteltuihin mutta aina huomionarvoisiin aivopieruihin. Pidin tätä komediana, mutta häiriintyneisyydestä nauttivat myös kauhusoluni. Genre-elokuva on tujakasti maustettu.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Dream Theater - Dist... The Dirt - Törkytehd... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (2 viestiä)

Fartmaster

26.03.2019 klo 19.47 1 tykkää tästä

Uusi genre on syntynyt: kuukerikauhu!
lainaa
Peejii

13.04.2019 klo 23.00

Tein henkilökohtaista leffahistoriaa.
En ollut koskaan poistunut salista kesken näytöksen. Olen aina ajatellut, että elokuva ansaitsee tulla katsotuksi kokonaan ennen tuomiota. Tällä kertaa noin tunti kuitenkin riitti.

Luin monta arvostelua ennen kuin päätin käydä katsomassa tämän. Arvostelut kehuivat leffan alkupuolen, mutta loppu kuulemma lässähtää. Jossain puolivälin paikkeilla vielä odottelin tuota lässähdystä, ihan puhtaasti mielenkiinnosta, mutta reilun tunnin jälkeen luovutin. Jos elämääni olisi jäljellä puoli tuntia, en todellakaan haluaisi käyttää sitä näin.

Tämä leffa oli niin karmeaa kuraa, etten halunnut uhrata sille enää hetkeäkään. Tulipahan koettua sekin, että elokuvasta on nähnyt riiittävästi jo ennen sen loppua.

Noin kolme varttia odottelin edes jotain pelottavaa tai säikäyttävää kohtausta, mutta sellaista en ainakaan huomannut. Lopulta en enää edes odottanut säikähtelyä, halusin vain nähdä sen mainitun lässähdyksen, sen juonenkäänteen joka kuulemma tekisi tästä roskasta vieläkin huonomman. Ihan mielenkiinnosta. Halusin nähdä miten paskasta voisi saada vielä paskemman.

Sitten luovutin. Elämä on muutenkin lyhyt, joten mieluummin vaikka nukun hyvin, syön hyvin tai käyn vaikkapa kävelyllä.
lainaa

Liittyviä artikkeleita

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova