Kuriiri ei tiedä, että paketti on toimitettava zombie-epidemian keskelle. Zombien tai parin ympärille rakentuva hirtehinen tilannekomedia eskaloituu kärkevämmäksi kauhuksi ennen "lataustaukoa", jonka aikana kuriirille selvennetään, että tämä on Resident Evil. Se on taas Raccoon City, jonka hirviöt ovat valtaamassa. Ennen huipennusta toinen lataustauko tukee löyhää hahmovetoista puolta (karkeasti sanoen).

Nyt on lyhyt leffa, voi jee. Lyhyys on teoksen paras puoli, mikä on solvaus muita leffoja kohtaan. Kun lyhyt leffa tuntuukin siltä, sen voi kuvitella katsovansa uudestaan. Leffa on kaukana täydellisestä varsinkin jos koimme, että ohjaaja Zach Creggerin Weapons oli viime vuoden helmiä, mutta animaatiot mukaanlaskien Resident Evil -elokuvia on tehty 12 viimeisen 24 vuoden sisällä, ja olisi taitavaa pettyä juuri tähän.

Typerä tämäkin on, mutta siksi on kutkuttavaa aistia Creggerin motivaatio ja ajatustoiminta. Simppeli tykitys tarvitsee luovuutta, asennetta ja sisäistä logiikkaa. Cregger ei kopioi keinoja muilta suoraan. Päähenkilö on enimmän aikaa yksin, joten hän puhuu ääneen. Hölmön perusjampan horina on usein koomista ja alati läpinäkyvän alleviivaavaa, mikä sallii tehokkuuden. Samaan aikaan leffa sijoittuu fyysiseen todellisuuteen. Toistuvasti vihjataan, että näin asiat oikeasti menevät, vaikka muut sadut ovat luonnostellumpia. Se vaihtelee, milloin hölmöys ja realismi törmäilevät ja milloin myös päähenkilön reaktioissa on rehellistä karheutta. Ja samalla leffa tekee parhaansa pelotellakseen luovasti, venyen erilaisiin, tyylikkäisiin hetkiin.

Tasapaino on mainio vähintään puolet ajasta. Tavoitteena on mennä alati pidemmälle. Suhteellinen uskottavuus ei pysy kasassa muovisimpien näkyjen aikana, mutta kun on vaihtelua, siirrytään arvostamaan sitä. Iso infodumppaus on kankea, mutta se pitää kurssin selkeänä. Päähenkilön elämästä höpistään siten, että hän on sympaattisempi, mutta kunnollista teemaa ei kehity. Vuoristoradalle "zombie" on hyvä teema.

Urputin, kun pelisarja luopui tyylikkään jäykistä ja etäännyttävistä kuvakulmista, mutta kehitys on pitänyt pelit relevantteina. Leffa viittaa silkkisesti useisiin tyylivalintoihin matkan varrelta, mennen välillä jopa silmien taakse. Viittaukset eivät tee tästä Minecraft- ja Mario-leffojen tyylistä sisäpiirivitsiä, jollaiset varmasti yleistyvät niiden menestyksen johdosta; hämmentävä sisäpiirivitsi olisi se, jos oven aukaisisi järjetön puzzle, tai jos sen takana olisi muuten vaan kolmimetrinen MILF. Esimerkiksi Evil Dead -fani on kohderyhmää kaikelle esitetylle myös, vaikka Resident Evil -fani satuilisi hänelle jälkikäteen pikkuasioista. Heh, kirjoituskone.

Ohjaaja vahvistaa, ettei tämä ole puhdas visio sielusta kankaalle. Vaikka lopputuloskin on koominen, hän poisti ison osan vitseistä, koska testiyleisö koki ne häiritsevinä. Nimenomaan "yllättävän vitsikkäitä" olivat hänen edellisensäkin, joten kiinnostaisi nähdä häneltä luvan kanssa tehty kauhukomedia (tyyliin Evil Dead) tai vain komedia. Hänen edellisensä rakentuivat mysteerien ympärille, mutta persoonallinen hän osaa olla muutenkin.