Tuorein sisältö

Splinter Cell: Blacklist

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Julkaisupäivä: 23.08.2013
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

06.09.2013 klo 13.44 | Luettu: 11528 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Kuka pelkää mustaa listaa?
Pelottava terroristijärjestö kylvää kauhua ympäri Amerikkaa, presidentti on pulassa, mutta ei hätää, sillä erittäin salaiset agentit pelastavat maailman. Siinäpä Splinter Cell: Blacklistin juoni tiivistettynä – sori vaan jos spoilasin! En ole koskaan kokenut kuuluvani Tom Clancyn sotatarinoiden suoranaiseen kohderyhmään, mutta eipä tuo pelikokemuksiani ole isommin haitannut. Herran kirjallisuus on jäänyt meikäläisen osalta kirjakaupan hyllyyn, mutta sen sijaan Clancyn nimeä kantavia pelejä on tullut vuosien mittaan käytyä läpi useampia. Yhteisenä tekijänä kaikille näille peleille on ollut mielestäni se, että tarina on ollut jokseenkin yhdentekevä ja yllätyksetön.


Pelien verrattaen korkeat laatuvaatimukset ovat kuitenkin taanneet vähintäänkin keskitasoa paremman pelikokemuksen. Tätäkään sääntöä Blacklist ei riko. Sam Fisherin ties kuinka mones seikkailu tarjoaa jälleen pelaajalle kosolti laatuviihdettä, mutta tarinana se ei rapsuttele aivokuoren syvempiä sopukoita, eikä se haittaa. Rambokin on ihan viihdyttävä leffa.

Vapaammat kädet


Sarjan edellisestä osasta jäi päälimmäisenä mieleen liian rajulla kädellä tehty pelattavuuden yksinkertaistaminen. Paljon en arvostelemastani pelistä enää muista, mutta sen verran ainakin, että kentät olivat perin ahtaasti rajattuja ja toiminta kaikkiaan paljon suoraviivaisempaa, kuin mitä olisin toivonut. Tämäkään ei kuitenkaan täysin pilannut pelikokemustani, koska kokonaisuutena Conviction oli kuitenkin laatupeli, vaikkei korkeimpaan AAA-kastiin mielestäni kuulunutkaan.


Blacklististä välittyy kertaluokkaa mahtipontisempi fiilis. Jo alkupään tehtävistä käy ilmi, että mahdollisia kulkureittejä on selvästi enemmän kuin ennen. Sitä myötä kenttiin jää myös tutkittavaa toisellekin kierrokselle, jos vain malttaa olla tutkimatta jokaista soppea ensimmäisellä kierroksella.

Suoraan Mass Effecteistä lainattu lentävä tukikohta, jossa Fisherin Samppa voi hengailla työtoverien kanssa tehtävien väliajoilla, tuo peliin hyvää henkeä. Lentokoneen ominaisuuksia voi päivitellä, kuten myös omia varusteitaan. Varustelu maksaa valuuttaa, jota ei kasva puissa. Kyhnyä heruu tehtäviä suorittamalla, mutta se ei riitä missään vaiheessa kaikkeen tarjolla olevaan. Pelaajan on tehtävä valintoja sen mukaan, millaisella pelityylillä tehtäviä mielii suorittaa. Varjoissa hiippaileva aave-agentti tarvitsee tietysti äänettömät balettitossut, jotka puolestaan eivät tarjoa juurikaan turvaa sille, jonka mielestä väkivalta ratkaisee isommankin kansakunnan ongelmat.


Tarjolla on myös useita teknisiä apuvälineitä, kuten erilaisia pimeäkiikareita ynnä muita. Osa lisävehkeistä tuntuu ehkä hiukan turhaltakin, mutta pakkohan näitä ei ole käyttää. Esimerkiksi maamiinat erottaa ilman erillisiä kakkuloitakin, ne kun pitävät käyttäjäystävällisesti piipittävää ääntäkin.

Raha rankaisee


Lisävaluuttaa voi ansaita suorittamalla juoneen liittyvien tehtävien ohella sivuduuneja eri puolilla maailmaa. Kaikkiaan Splinter Cell: Blacklistissä on aika mukavasti tekemistä useampaankin läpipeluuseen. Jos vaikkapa haluaa läpäistä jokaisen tehtävän räiskien, ninjaillen tai kokonaan väkivallatta, riittää siinä tekemistä varsin moneksi ehtooksi. Sivutehtäviä voi suorittaa myös kaverin kanssa verkon välityksellä tai samalla konsolilla jaetulla ruudulla, mikä on tietysti hyvässä seurassa vallan erinomaista viihdettä. Suuresta määrästä huolimatta sivutehtävienkin laatutaso on varsin hyvä, vaikka erityisen monimutkaisista tehtävänannoista ei olekaan kyse. Useimmiten tarkoituksena on vain tyhjentää vihollisen tukikohta pahiksista.


Koska pelaajalla on suurimman osan ajasta aiempaa enemmän tilaa liikkua, on hiippailu myös paljon mielekkäämpää. Heti pelin alussa vaikeusaste kannattaakin säätää riittävän korkealle, jotta kiinnijäämisen pelko olisi todellisempi. Parhaimmillaan peli tuntuu olevan silloin, kun kukaan ei huomaa pelaajaa. Käryn käydessä Fisherillä koittaa kuumat paikat, sillä jokainen vihollinen tietää varsin tarkkaan olinpaikan. Toki pahiksilta voi onnistua välillä piiloutumaankin, mutta monesti paljastumisen tapahtuessa paikalle rynnii joukko vahvistuksia, mikä tietysti vaikeuttaa tehtävän suorittamista entisestään. Silloin paluu edelliselle tarkistuspisteelle alkaa kummasti kiehtoa.

Viholliset edustavat varsin perinteisiä pahisjärjestön kätyreitä. Ne juttelevat toki keskenään niitä näitä, mutta ovat kaikkiaan varsin persoonattomia ja useimmiten helppoja listittäviä. Joukkoon on ujutettu myös raskaammin varusteltuja kommandoja, joiden poistaminen kartalta vaatii selvästi enemmän ajatustyötä. Mainio nyrkkisääntö hengissä selviämiselle on se, että turhasta ryntäilystä ei seuraa kuin kaaos. Tilannetta on syytä seurata kaikessa rauhassa, jotta kokonaiskuva vihollisten määrästä ja liikkeistä on suunnilleen hanskassa. Peli on tietysti aina peli, mutta jäin kaipaamaan tekoälyltä hieman enemmän ennalta-arvattomuutta. Nyt solttujen skriptatut liikkeet tulevat varsin nopeasti tutuksi.

Yhdessä meillä on hauskaa niin



Splinter Cell: Blacklist tarjoaa myös kiehtovia moninpelimuotoja. Spies vs Mercs on paperilla varsin kiehtova asetelma, jossa pelaajat ovat kerrankin selkeästi erilaisia. Vakoojien pääasiallisena tehtävänä on hakkeroida vihollisen tietokoneita, eikä niinkään räiskiä päättömästi menemään. Palkkasotureiden tarkoituksena on luonnollisesti estää nörttien invaasio, mielummin raskasta tulivoimaa hyödyntäen. Perinteisempiäkin kimppapelitiloja on tarjolla aina deathmatchista lähtien. En tosin ole aivan varma, moniko moista jaksaa nykyään vielä tykitellä.

Audiovisuaalisesti Blacklist on niin vakuuttava, kuin konsoleiden ehtoopuolella on lupa odottaakin. Grafiikka on muikeaa ja tukee pelin semirealistista tunnelmaa. Äänipuoli tarjoaa aika vähän yllätyksiä, mutta täyttää täysin tehtävänsä. Sam Fisherin ääniroolin vetää tällä kertaa Eric Johnson ja huolimatta maailmalta kantautuneista soraäänistä, roolisuorituksessa ei suurta huomautettavaa ole.


Pelisarjan edellinen osa oli sarjassamme aivan kohtuullinen peli, mutta ei jäänyt mieleen erityisen mahtavana pelikokemuksena, jonka pariin haluaisin palata vielä vuosien jälkeen. Blacklist on vuorostaan likimain erinomainen julkaisu, jota muistellaan varmasti vielä pitkään. Realistisehko tieteishiippailutoiminta on toteutettu kaikin puolin mainiosti ja pelin tunnelma vangitsee ja koukuttaa paatuneemmankin pelaajan pauloihinsa, jos nyt ei satu kokemaan kornia juonta ja melkoisen stereotyyppisiä hahmoja ylitsepääsemättömäksi nautinnon esteeksi.

Loppulaulu


Tämä olikin sitten toistaiseksi viimeinen kirjoittamani peliarvio. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä oli kivaa niin kauan kun sille oli riittävästi aikaa. Valitettavasti tarinani lienee tällä alalla valitettavan tuttu. Oikea elämä perheen parissa ja ansiotyöt syövät siinä määrin aikaa ja energiaa, että pelaamiselle ja kirjoittamiselle ei oikein tahdo löytyä riittävästi paukkuja. Puolivillaisten tekstien nyhertäminen hirveällä kiireellä deadlinen puskiessa päälle ei hyödytä ketään. Niinpä minun on aika laskeutua tavallisten kuolevaisten tasolle ja jatkaa pelaamista puhtaasti harrastuksena. Kiitokset kaikille lukijoille, jotka ovat sepustuksiani jaksaneet lukea näiden liki kymmenen vuoden ajan! Kiitokset tietysti myös Alasin Medialle etuoikeudesta saada tehdä jokapojan unelmajopia näinkin pitkään!

V2.fi | Jarkko Rotstén

Splinter Cell: Blacklist (Playstation 3)

Sam Fisherin vaikuttava testamentti viimeisiä henkosiaan vetävälle konsolisukupolvelle. Hiippailutoiminnan ystävät, älkää miettikö, vaan ostakaa.
  • Vahva tunnelma ja immersio
  • Laajat kentät takaavat useita etenemisvaihtoehtoja
  • Oikein sujuva pelattavuus
  • Vihollisten yllätyksetön käytös
  • Yliampuvan stereotyyppiset hahmot
  • Tarina on aika Tom Clancy
< Charlie Murder... Rayman Legends... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (8 viestiä)

Temposaur

Rekisteröitynyt 16.01.2012

06.09.2013 klo 14.11 10 tykkää tästä

Hyvää jatkoa Jarkko!
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

06.09.2013 klo 14.22 1 tykkää tästä

"mutta tarinana se ei rapsuttele aivokuoren syvempiä sopukoita, eikä se haittaa. Rambokin on ihan viihdyttävä leffa." Ilmeisesti puhutaan vain näistä nimellisistä ramboista 2-4. Tai siis oletan nyt että nämä lauseet olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa.

Jarkon arvosteluita on kyl ollu mukava lukia, ja varmaan pitkälti melkeen kaikki niistä lukenutkin kun tuo ensimmäisen persoonan paukuttelu näyttäny olleen molempien "leipälaji". Kiitosta vain näistä.
Betrunken

Rekisteröitynyt 20.02.2010

06.09.2013 klo 14.35 1 tykkää tästä

Vaikka arvosteluiden kanssa jotenkin samaa mieltä yleensä(Kuten jarkon) mutta vuosien päästäkin ihmettelen miten pystyi antaa niin hyvät pisteet killzone 3:lle, Ainoa fps pelin jonka jättänyt kesken. zonen ja halon vertailu samakun ladan vs mersun niin erikaliberin pelejä kuitenkin.

Mutta muuten aikalailla sinnepäin ovat menneet pistetytykset ja hyvää onnea jatkossa.

Edit: Pakko ostaa tää splinter cell jossain vaiheessa ja kun ekan ostin aikanaan ps2:lle niin ei oikein vakuuttanut ja siten jostain syystä missanut koko sarjan mutta tätä on rummutettu aika hyvin
Muokannut: Betrunken 06.09.2013 klo 14.37
Zachrym

06.09.2013 klo 14.41 3 tykkää tästä

Hyvä arvostelu hyvältä mieheltä.
Toivottavasti tämä ns 'oikea elämä' kohtelee Jarkkoa hyvin.
NomoreSC

06.09.2013 klo 20.42 1 tykkää tästä

Uuden tyylin vihaajana voin varmaan vähentää 30 pistettä tuosta arviosta. Hyvää jatkoa kuitenkin.
smuh

Rekisteröitynyt 06.09.2013

06.09.2013 klo 22.38

NomoreSC kirjoitti:
Uuden tyylin vihaajana voin varmaan vähentää 30 pistettä tuosta arviosta. Hyvää jatkoa kuitenkin.

Kunhan onnistuu jotenkin sulkemaan mielestään aivan järkyttävän tylsän, kliseisen ja moraaleiltaan päin persettä olevan juonen niin kyllähän tämä on pelattavuuden saralta lähempänä sarjan huippua (Chaos Theory) kuin Conviction tai Double Agent. Tehtävissä on juuri sopiva määrä lähestymisreittejä ja kaikkia pelityylejä suositaan tasapuolisesti, sekä vihulaisten täydellinen välttäminen tai kolkkaaminen on yhtä lystiä kuin esim. Convictionin tyylinen räiskintä-hiippailu hybridi. Jos seuraavaan peliin vielä saataisiin kirjoittajat jotka osaavat työnsä ja Fisherin Samppa heivattaisiin vihdoin päähenkilönä eläkkeelle (persoonallisuudessa tai ulkonäössä ei ole enää mitään samaa vanhoihin peleihin) niin siinä olis jo aikamoista timanttia.
Duster

Rekisteröitynyt 03.01.2008

07.09.2013 klo 16.26 1 tykkää tästä

smuh kirjoitti:
NomoreSC kirjoitti:
Uuden tyylin vihaajana voin varmaan vähentää 30 pistettä tuosta arviosta. Hyvää jatkoa kuitenkin.

Kunhan onnistuu jotenkin sulkemaan mielestään aivan järkyttävän tylsän, kliseisen ja moraaleiltaan päin persettä olevan juonen niin kyllähän tämä on pelattavuuden saralta lähempänä sarjan huippua (Chaos Theory) kuin Conviction tai Double Agent. Tehtävissä on juuri sopiva määrä lähestymisreittejä ja kaikkia pelityylejä suositaan tasapuolisesti, sekä vihulaisten täydellinen välttäminen tai kolkkaaminen on yhtä lystiä kuin esim. Convictionin tyylinen räiskintä-hiippailu hybridi. Jos seuraavaan peliin vielä saataisiin kirjoittajat jotka osaavat työnsä ja Fisherin Samppa heivattaisiin vihdoin päähenkilönä eläkkeelle (persoonallisuudessa tai ulkonäössä ei ole enää mitään samaa vanhoihin peleihin) niin siinä olis jo aikamoista timanttia.
Pelattavuudeltaan peli kuulostaa mainiolta, mutta tuo älytön jenkkipaska mitä näissä "terroristipeleissä" nykyisin on, saa vuotamaan korvat verta (terveiset vain sinne NSA:n poijjiille).

Pelin pitäisi ottaa jotain kantaa siihen älyttömään väkivaltaa ja täydelliseen vapauteen mitä nämä "superagentit" saavat vapauden nimissä harjoittaa. Ja kuinka kovasti sitä porukka viitsii Amerikankaan eteen enää taistella kun vertaa siihen millainen poliisivaltio siitäkin nykyisin on tullut, ja pahemmaksi vain menee. Vapaus? Mitä se on? Vapaata urkintaa ilmeisesti.

Jees, kyseessä on vain peli, mutta se silti heijastelee jossain määrin maailman nykytilannetta ja maalaa jenkit edelleen maailman pelastajasi. Jos jotakuta häiritsi Shadow Complexin tekijän "raivoava homovastaisuus" niin minua häiritsee tälläinen terroristijenkkipaska siinä määrin ettei tälläisiin voi koskea, olipa pelattavuus kuinka hyvä tahansa.
Oxigin

08.09.2013 klo 13.44 1 tykkää tästä

Luovu perheestä?

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova